Hampaiden menetys aiheuttaa monia ongelmia. Purennan toiminta ja tehokkuus heikentyvät, ulkonäköseikat voivat harmittaa, myös puhuminen saattaa hankaloitua. Hammasproteeseilla pyritään korjaamaan monipuolisesti näitä kaikkia ongelmia.
Varaa aikaHampaiden puutoksia korjataan joko kiinteillä tai suusta pois otettavilla, irroitettavilla rakenteilla. Hammaskruunut ja -sillat sekä implanttihampaat ovat tyypillisiä kiinteitä rakenteita. Irtoproteesi on vastaavasti rakenne, jonka potilas itse saa otettua pois suustaan esimerkiksi pesua varten.
Hammasproteesihoito suoritetaan huolellisen suunnittelun ja aikataulutuksen jälkeen. Yleishammasterveys tulee olla riittävällä tasolla, jotta onnistunut proteesihoito on mahdollista. Hammasproteeseja tekevän hammaslääkärin on tärkeää ymmärtää purentavoimista koituvat rasitukset. On hyödyllistä, jos potilaan omaa jäännöshampaistoa voidaan käyttää proteesin tukemisessa. Hammaslääkäri tarvittaessa muotoilee omia hampaita siten, että tuleva proteesi on mahdollisimman mukava käyttää ja joka saa hyvän tuen omista tukihampaista. Irtoproteesit valmistetaan perinteisen jäljentämisen avulla, jolloin hampaasta otetaan jäljennösmassalla malli. Hammaslääkäri ohjeistaa ja tekee proteesin hammasteknikon kanssa yhteistyössä, tavoitteena mahdollisimman toimiva ja tukeva ratkaisu.
Sinulle toimiva ratkaisu?
Irtoproteeseja on käytännössä 3 eri tyyppistä ratkaisua:.
Limakalvokantoinen kokoproteesi valmistetaan hampaattomaan suuhun. Proteesimateriaalina on muoviakryyli. Yläleuassa kokoproteesi useimmiten toimii tyydyttävällä tasolla, mutta usein hampaaton alaleuka muodostaa ongelman proteesin pysyvyyden suhteen. Heikosti pysyvät alakokoproteesit aiheuttavat merkittävää haittaa isolle osalle suomalaisista. Hammasproteesi on mahdollista muuttaa tukevammaksi implanttiratkaisujen myötä. Kun irrotettava proteesi kiinnitetään implanttien varaan, puhutaan implanttikantoisesta kokoproteesista tai yhdistelmäproteesista, tai tuttavallisemmin neppariproteesista. Tyypillisesti alaleukaan asennetaan kaksi implanttia vanhojen kulmahampaiden kohdalle. Implanttihoidot on kehitetty 70-luvun lopulla juuri tämän ongelman takia ja tällä hoitomuodolla saavutetaan tutkimusten mukaan erittäin iso parannus potilaan elämänlaadussa ja suutuntumassa.
Limakalvokantoinen osaproteesi, tai akryyliosaproteesi, on valmistettu suuhun, jossa on vielä omia tukihampaita. Itse proteesi lepää limakalvon varassa eivätkä omat hampaat vastaanota proteesista aiheutuvia purentarasituksia. Omista hampaista otetaan kuitenkin tukea, jotta proteesi paremmin pysyisi suussa. Usein proteesia valmistettaessa on hyödyllistä muotoilla omia hampaita, jotta potilaan on helpompi ja mukavampi käyttää proteesia.
Rankaproteesi on osaproteesi, jonka runko on tehty metallista. Rankaproteesi on sirompi ja tukevampi kuin akryyliosaproteesi. Omista hampaista otetaan myös enemmän tukea ja tarkoituksena on, että puhtaasti limakalvoihin kohdistuva purentarasitus olisi mahdollisimman pieni. Jotta proteesin istuvuus olisi mahdollisimman mukava ja hampaasta saatava tuki tarkoituksenmukaista, tekee hammaslääkäri pieniä muotoiluja omiin hampaisiin. Rankaproteesi on hieman kalliimpi kuin akryyliosaproteesi, mutta sen käyttömukavuus on parempi.